Valkoinen kohina uneen: onko se suuntaus vai tiede?

Tarkkaan ottaen -akateemisessa kontekstissa-valkoinen kohina viittaa ääneen, jossa taajuuskomponenttien teho on jakautunut tasaisesti koko äänialueelle (0–20 kHz).

 

Arjessa esimerkkejä valkoisesta kohinasta ovat staattinen suhina, joka kuuluu, kun television signaali katkeaa, tai valtameren aaltojen törmääminen kiviä vasten.

 

Tämän lisäksi on olemassa useita muita "värillisiä" ääniä,-kuten vaaleanpunainen kohina ja ruskea kohina-, jotka on nimetty ensisijaisesti taajuusspektriensä erillisten ominaisuuksien perusteella.

 

Pink noise sisältää energian jakautumisen, joka on keskittynyt matalalle{0}}--keskitaajuusalueelle; esimerkkejä ovat jalkakäytävälle putoavien sadepisaroiden ääni tai lempeä tuuli, joka kahisee lehtien läpi.

 

Ruskea kohina on vielä syvempi ja kaikuvampi kuin vaaleanpunainen kohina, ja se herättää ääniä, kuten kuivausrummun huminaa tai meren vuoroveden syvää kohinaa.